el paraíso de Mañana

Lumottu on Taikavalssin bestis. Taikavalssi on Lumotun wannabe-isosisko, joka on opastanut heistä heikompaa selviämään elämästä ja ai että niin kauheista ihmisistä. Lumottu ottaa mallia systeristä ja koittaa kovaa.

Lumottu, jota tuttujen kesken sanotaan vain Tuutuksi, sai nimensä disney-elokuvan mukaan ja tuli meille täysin vahingossa. Sen projektinimi oli ’tamma tarumainen’, mutta heti synnyttyään ja noustuaan honteloille koivilleen siitä paistoi hämmennys kilometrien päähän - näin se sai nimensä Lumottu, kyseisessä elokuvassakin kun prinsessa päätyy aivan uuteen ympäristöön ja on vähän ulapalla kaikesta, aivan kuten Tuutukin. Siitä on kuitenkin päivä päivältä kasvanut rohkeampi, ja sitä ja sen mielenrauhaa tasaavassa seurassa maailma ei aina olekkaan niin pelottava paikka.

Tuutu on nimensä veroinen hoidettaessa; nuoresta iästään huolimatta tamma ei hievahdakkaan hoitotilanteissa, ja sitä saisi vaikka pennut repiä mahakarvoista ilman että se reagoisi mitenkään. Aina välillä tamma avaa suklaanruskeat silmänsä, tökkää hoitajaansa käsivarteen ilmoittaen kaipaavansa rapsutuksia, ja ummistaa sitten luomat takaisin suppuun saadessaan huomiota - ei siis mitenkään erityisen raju tapaus, vaikka paras kaveri onkin mikä on.

Tuutusta ei ole emänsä tapaisesti kouluratsuksi; vaikka tamma onkin luonteeltaan tasainen ja sillä tavalla mukava, ettei nyt ketään kohtaan hyökkää tai muuten negistele, ja siltä kantilta siis sopisi erityisen hyvin koulukentille, ei sitä oikeasti kiinnosta. Eikä sillä ole mitenkään ihmeelliset askeleetkaan (sovitaanko, että tämä on oikea syy, miksei me kilpailla enää koulussa?), ne eivät saa aikaan ihastuneita henkäyksiä katsojissa tai valmentajassa - ennemminkin silmien pyörittelyä ja huokauksia, on ne niin töksähtelevät ja lyhyet.
Jos Tuutua kiinnostaisi perustuuppaus enemmän, me tuupattaisiin menemään kouluradoilla, ehdottomasti. Lumottu vaan sattuu olemaan erittäin epämotivoitunut pohkeenväistöihin, laukanvaihtoihin ja muihin koululiikkeisiin - se menee kyllä kakspuol kautta viis, ja kyllä sillä jaksaa ratsastaa, mutta se intohimo ja ’silmien kiilto’, mitä sillä on esteillä, jää puuttumaan ja selkeästi vaikuttaa myös ratsastajan toimintaan. Ei tamma mikään vastahakoisin ole, mutta hiki tulee ja huonoimpina päivinä saa myös tapella, mikä on muutoin erittäin outo termi käytettäväksi tämän hevosen kohdalla.

Tuutusta ei ole emänsä tapaisesti kouluratsuksi; vaikka tamma onkin luonteeltaan tasainen ja sillä tavalla mukava, ettei nyt ketään kohtaan hyökkää tai muuten negistele, ja siltä kantilta siis sopisi erityisen hyvin koulukentille, ei sitä oikeasti kiinnosta. Eikä sillä ole mitenkään ihmeelliset askeleetkaan (sovitaanko, että tämä on oikea syy, miksei me kilpailla enää koulussa?), ne eivät saa aikaan ihastuneita henkäyksiä katsojissa tai valmentajassa - ennemminkin silmien pyörittelyä ja huokauksia, on ne niin töksähtelevät ja lyhyet.
Jos Tuutua kiinnostaisi perustuuppaus enemmän, me tuupattaisiin menemään kouluradoilla, ehdottomasti. Lumottu vaan sattuu olemaan erittäin epämotivoitunut pohkeenväistöihin, laukanvaihtoihin ja muihin koululiikkeisiin - se menee kyllä kakspuol kautta viis, ja kyllä sillä jaksaa ratsastaa, mutta se intohimo ja ’silmien kiilto’, mitä sillä on esteillä, jää puuttumaan ja selkeästi vaikuttaa myös ratsastajan toimintaan. Ei tamma mikään vastahakoisin ole, mutta hiki tulee ja huonoimpina päivinä saa myös tapella, mikä on muutoin erittäin outo termi käytettäväksi tämän hevosen kohdalla.