Solidago Thalia   

Syntymäaika: 3. tammikuuta 2019, ??-vuotias Säkä & väri: 160cm, rautias (ee/aa)
Rotu & skp: suomalainen puoliverinen, tamma Rekisterinumero: VH19-031-0026
Painotus: yleispainotteinen Kasvattaja: Kultahuisku
Koulutustaso: helppo, helppo, 000 Omistaja: Laura (VRL-11124), Furbacka

“Megara. My friends call me Meg. At least they would, if I had any friends.”

Finnish warmblood mare Solidago Thalia, 5 years old for show jumping and hunter. Young but single-minded, great jumping style.

”Young but single-minded”. Niin sitä mainostettiin. Silti, kun rautiaan puoliverisen selkään nousi, tuntui että jopa sen valkoiset jalat halusivat jokainen eri suuntaan. Tamma jännittyi mun allani, kun mä puristin nahkahanskoja tiukemmin sileiden ohjien ympärillä ja huokaisin. Syvään ja hevosen tavoin, myös jännittyneesti. Terävät korvat kyttäsivät maneesin nurkkaa ja otin Thalian ohjastuntumalle, ihan vain koska mä pelkäsin sen lähtevän käsistä nähdessään mörköjä, aaveita ja muita maneesissa pieniä poneja vainoavia paholaisia. Se ei kuitenkaan ryöstänyt, otti vain muutaman steppiaskeleen ja pörisi pimeälle kulmalle. Mä taputin punaista kaulaa ja nielaisin pienesti. Thalia vaikutti räjähdysvarmalta: ei sanan oikeassa tarkoituksessa, vaan siinä, jossa jokin asia tai esine on varma räjähde. Sellaiselta hevonen vaikutti ensimmäisten alkukäyntien aikana - tosin tilanteeseen saattoi vaikuttaa, että se oli seisonut monta päivää pelkällä tarhauksella. ”Kerää herkästi energiaa”, mulle oltiin kerrottu kun olin pohtinut asiaa myöhemmin ääneen.

Mä tunsin läsipäisen tamman kiihdyttävän kohti ristikkoa: selkään meno ei muistuttanut yhtään hallittua, määrätietoista vain siltä osin että Thalian piti päästä esteen yli. Hinnalla millä hyvänsä ja vauhdissa, joka hipoi ylinopeutta. Sitten se ponnisti, pehmeästi ja täysin keskeltä. Matala ristikko ylittyi järkyttävällä ilmavaralla, ja mä luulin hetken tamman seonneen päästään - sen esteen yli olisi voinut jopa kävellä. ”Se on kuulema sen tyyli, se hyppää aina korkeaa”, Fila oli kommentoinut maneesin reunalta tulkaten virolaista välittäjää. Mun ilme saattoi olla näkemisen arvoinen, mutta pieni ääni mun sisällä käski mun kokeilemaan uudestaan. Mä otin puoliverisen ensin pääty-ympyrälle, asetin hieman sisään ja kokeilin jarrujen toimivuutta. Pyöritin hevosta muutaman kerran ennenkuin ohjasin sen uudemman kerran punavalkoiselle esteelle. Vauhti huimasi päätä tälläkin kertaa, vaikka mä koitin jarruttaa. Onnekseni mä osasin jo varautua jäätävän kokoiseen hyppyyn.

Tuolla kerralla mä en ostanut Thaliaa. Punainen hevonen jäi mun mieleeni, mutta mä en pistänyt rahojani tammaan, joka vaikutti tulenaralta. Se tuntui ajatuksena siltä, että mä olisin heittänyt satasen seteleitä jo loimuavaan nuotioon. Seuraavalla kerralla kun mä näin tamman Tallinnan lähellä kenttäkilpailuissa, se kuitenkin kolautti mua vaaleanpunaisella kaviollaan takaraivoon, kysyi multa ’etkö sä tampio tajua mitä sä menetät’ ja voitti koko paskan. Ja sen jälkeen mä kävin jättämättä ostotarjoukseni.

”Thunder” oli kirjoitettu romuluisin tikkukirjaimin ruutupaperin tarhausjärjestykseen. Thunder? THUNDER? Ilmeestä saattoi päätellä, etten mä pitänyt, kun mun kaunista puoliveritammaani pilkattiin. ”Etkö sä muka tykkää siitä? Musta se on aika osuva”, Fila oli hirnunut mun takanani, ja kerätessäni punaisen tamman varusteita mä olin vain tuhahtanut. ”Tiedätkö, jos sä nimeät hevosen Thunderiksi, se on sama kuin ilmoittaisi lapsensa sen samantien tarhan ja koulun kiusatuimpien lasten listalle jo ennen syntymää”, mä olin pyöräyttänyt silmiäni naiselle ja tyrkännyt lokeron oven ehkä turhankin lujaa kiinni. ”No mutta Thunder ainakin pärjäisi kiusaajia vastaan”, Fila seurasi mua käytävälle ja jatkoi inttämistä. ”Se. Ei. Ole. Mikään. Thunder. Se on Thalia. Tai Hali. Joo. Se on Hali.”

Ja siitä päivästä lähtien Hali oli Hali. Vaikka Thunder kuvaisi sitä joissakin tilanteissa paljon paremmin - punainen ei ole aina se halittavin teddy bear, jonka kainaloon voi vain käpertyä. Enkä sano, ettei se sitä koskaan olisi, mutta ne päivät kun hevosella ei ole kiire mihinkään, ovat, no, harvassa. Halilla on myös muita, enemmän tamman luontoa kuvaavia lempinimiä, kuten Hunski, Haista-Pska-Hali ja Perkeleen Poni, joita kuulee aika ajoin tallin käytävällä. Ja heti tietää kenestä on kyse: punaisesta kakkiaisesta, tietenkin.

Mun viimeisin ylläpitohevoseni, Raksa, oli ollut suomenhevonen. Paksujalkainen ja tappavan tasainen. Sitä ennen mä menin paljon poneilla. Kun puoliverisiä vahingossa karttanut ratsastaja laitetaan suurikokoisen, hontelokoipisen puoliverisen selkään, ei seuraa mitään hyvää. Ainakaan mitään hyvältä näyttävää. Monet ensimmäisistä ratsastuskerroista mä kirosin Thalian ostamista, koska olin totaalisen hukassa kroppani kanssa - olihan selästä kuitenkin ainakin kymmenen senttiä pidempi matka maahan, kuin puten. Ja kun mä keskityin itseeni ja kuinka mä kannan itseni selässä, Hali hermostui, koska se kaipaa aktiivista ratsastamista. Se kaipaa selkeitä apuja, hellää mutta vakaata kättä ja ihmistä, joka tietää, mitä tekee. Jos ratsastaja on esimerkiksi epävarma, päättää nypliä tammaa suusta liian voimakkaasti tai antaa epäselviä apuja, Thalia kyllä huomauttaa tästä.

Mä opin jo koeratsastuksessa, että Hali rakastaa kahta asiaa: vauhtia ja esteitä. Varsinkin niiden komboa. Thalia on siinä määrin luotettava esteratsu, että se ylittää kyllä vastaan tulevat esteet ja näyttääkin jopa hyvältä, ponnistaa suht oikeasta kohdasta ja selviytyy yli turhalla ilmavaralla. Sitten on vain se toinen puoli punaisesta lohikäärmeestä, joka tekee siitä sopimattoman esteiden alkeita opiskeleville ja muuten kokemattomille ratsastajille: se ei tee mitään yksin. Thalia kaipaa tukea ratsastajalta, ja pelkkä kyydissä matkustaminen ei tule kuuloonkaan, silloin tamma tekee päässään oletuksen ettei hänenkään tarvitse tehdä mitään. Ja tästä johtuvat kiellot. Muuten Hali ei sitten kielläkkään, sillä on järkyttävä imu esteille ja kun sitä ratsastaa, se ryntää päin jokaista pystyä ja okseria jolle sen ohjaa. Esteiden välit saattavat olla välillä täysin päätöntä kaahausta, mutta koskaan se ei ole out of your hands: Hali tykkää mennä ja painella kovaa, ja suurempiin vauhdinsäätelyihin se reagoikin protestoivasti.

"Whenever I'm sad, I stop being sad and be awesome instead."
i. Mikkey Mouse KHw ERJ-III
mustankimo fwb, 168cm
ii. Milano de Poemé
ruunikonkimo hann, 167cm
iii. Maestro SWA
rnkm hann
iie. T.H. C'est La Vie
mrn hann
ie. Lumene Krypton
tummanruunikonkimo brdbg, 167cm
iei. Kermitt RHS
trn brdbg
iee. Lotus Krypton
rnkm brdbg
e. Afrodite KHw
rautias holst, 162cm
ei. Sugarcore REB KTK-II
ruunikonkimo holst, 168cm
eii. Croatoan Barrier
rn holst, KTK-II, ERJ-II

eie. Bye Sugarcoat
km holst
ee. Medusa PB KTK-I, ERJ-II
rautias holst, 166cm
eei. Ramada MSC
rt holst, ERJ-I
eee. Serial Self-Killer PB
rn holst, ERJ-I, ERL-II

Isälinja: Mikkey Mouse KHw - Milano de Poemé - Maestro SWA - Mafioso DES - Decision (5)
Emälinja: Afrodite KHw - Medusa PB - Serial Self-Killer PB - Self-Killer PB - Shadegrown (5)

 
"The recognition is nothing, only the award matters."

Kouluratsastus tasolla 2 pistein 702.59
Esteratsastus tasolla 3 pistein 1056.17
Kenttäratsastus tasolla 1 pistein 482.18

Kuuliaisuus ja luonne: 590.46
Hyppykapasiteetti ja rohkeus: 465.71
Tahti ja irtonaisuus: 112.13
Nopeus ja kestävyys: 16.47

Startteja yhteensä: 18
Sijoituksia yhteensä: 3
Joista voittoja: 1


Pvm, kilpailupaikka Laji Taso Tulos
19.01.2019 Stall Sjöholma Koulu (harj. kilp.) Helppo B 5/11 (4 (tuom. komment.)
24.01.2019 Stall Sjöholma Esterataharjoitus 60-70cm 18/11, 4vp.
07.02.2019 Zonjiet Stud Koulu, porrastettu Helppo A (alue) 09/27
09.02.2019 Harmony Sporthorses KRJ, tuotoskilp. Helppo C 2/2 (1
09.02.2019 Kontola Kenttä, porrastettu Aloittelija (seura) 4/8
16.02.2019 Auburn Estate Esteet 100cm 23/23, 8vp.
17.02.2019 Auburn Estate Koulu KN Special/Helppo B 3/22 (69,091%)
22-24.02.2019 Auburn Estate Kenttä Helppo (He B / 95cm / 90cm) 9/12 (2
24.02.2019 Hukkasuo Koulu (Tie Tähtiin, 1. osakilp.) Helppo B 7/27
24.02.2019 Hukkasuo Esteet (Tie Tähtiin, 1. osakilp.) 80cm 9/25
28.02.2019 Daelwyn KRJ, tuotoskilp. Helppo A 1/2 (3
06.03.2019 Stall Falkencreutz Esteet (SIM Routine Trophy) 100cm 14/50
06.03.2019 Stall Falkencreutz Esteet (SIM Routine Trophy) 110cm 42/51
09.03.2019 Stall Falkencreutz Esteet (SIM Routine Trophy) 100cm 22/46
13.03.2019 Stall Falkencreutz Esteet (SIM Routine Trophy) 100cm 49/50
13.03.2019 Stall Falkencreutz Esteet (SIM Routine Trophy) 110cm 26/48
16.03.2019 Stall Falkencreutz Esteet (SIM Routine Trophy) 120cm 4/53
17.03.2019 Seppele Koulu (Tie Tähtiin, 2. osakilp.) Helppo B 00/00
17.03.2019 Seppele Esteet (Tie Tähtiin, 2. osakilp.) 80cm 00/00
18.03.2019 Stall Falkencreutz Esteet (SIM Routine Trophy) 120cm 10/52

1) Harmony Sporthorses, 09.02.2019: ​Thalia oli tuntunut hermoheikolta koko aamun, ja verryttelyihin mä olin saanut ohjeita Sofialta, joiden pitäisi auttaa meidän varsinaista suoritusta. Mä muistelin tallinpitäjän ohjeita ajatuksissani, painoin kantapäät alas ja huokaisin hiljaa aloittaessani punaisen lohikäärmeen verryttelyn - ja juuri samalla hetkellä kuului rymähdys. Mun aivoni ehtivät rekisteröidä kolmessa millisekunnissa jonkin tipahtamisen maneesin katolle, ennenkuin pääkoppa käski keskittyä mun alla pomppivaan puoliveriseen. Toden totta, Hali säikähti. Se otti muutaman kiitolaukan ja jänöjussin kevätpomppujen yhdistelmää muistuttavan askeleen ennenkuin mä sain sen hallintaani, ja käänsin voltille vain tasoittaakseni meidän molempien sykettä. Mä kirosin koko hemmetin Harmony Sporthorsesin maneesin mielessäni samalla kun tein muutamia hengitysharjoituksia rauhoittaakseni itseni: mä tunsin allani olevan hevosen, ja vaikka se oli minuuteissa unohtanut tapahtuneen, se osasi olla kelju ja käyttää tilannetta hyväkseen vielä pitkään. Jonka mä kyllä huomasin itse kisarataa ratsastaessani: puoliverisen ajatukuksissa valkoiset kouluaidat olivat aivan hirveitä toisella lyhyellä sivulla, koristeiksi asetellut kukat laseroivat pieniä punaisia poneja ammatikseen ja pohkeet, siis hemmetti mun omat pohkeet jotka olivat potkineet Halia nyt jo pitkän aikaa, saattoivat hetkenä minä hyvänsä iskeytyä Thalian kyljen läpi sisäelimiin. Että sellainen kilpailusuoritus sitten. Kun mä vihdoin sain ratsastettua käärmeen lailla mun jalkoja pakoilevan tamman ulos areenalta, mun ryhtini lysähti ja annoin suuren huokauksen lipua ulos mun suustani. Kävihän tämä tietysti treenistä, vaikkei meidän esittämät ”säpsähdän kyllä nyt, pakkopakkopakko se syö mut” -tanssiaskeleet luultavasti kovin korkeita pisteitä tuonutkaan.
Tuomarin kommentti: "Kouluradan aidat ja pomppiva puoliverinen - mikä mainio yhdistelmä! Ehkäpä katolle tipahtanut esine olikin alien, josta Thalia yritti käyttäytymisellään kertoa?"

2) Auburn Estate, 22-24.02.2019 (vapaaehtoinen tuotos): Auburn Estate oli antanut toimintavuosiensa aikana ylellisen kuvan: kiiltävää, siistiä, ja ökyluokkaista hienostotyyliä. Ja kisaviikonloppua edeltävänä torstaina se oli sitten iskeytynyt myös mun aivosoluihini, eihän me voitais lähteä kilpailemaan Winter Fairiin näyttäen siltä, että me osallistuttaisiin vain naapurin puskatallin keskiviikkokisojen harjoitusluokkaan ilman virhepistelaskentaa ja oikeita palkintoja. Piti näyttää siltä, että kuuluu joukkoon tehdäkseen vaikutuksen.

Onnekseni mun siskolla oli lapsi. Lapsi, joka rakasti askartelua. Mä kaivoin kaihoisasti hevosmessuilta hankitun, käyttämättömän kilpailuhuovan kaapin perältä ja lämmitin kuumaliimapistoolin, leväyttäen askarteluboksista löydetyt värittömät strassit pöydän tasaiselle pinnalle. Ne näyttivät oikeilta korukiviltä, ja saivat kelvata paremman puutteessa. Ja niin mä tuhosin mun täydellisen kisahuovan liimaamalla sen kanttinauhaan kristallistrasseiksi kutsuttuja, pyöreitä helmiä. Se ei kuitenkaan riittänyt mulle, joten mä uhmasin universumia, hain Halin ensimmäiset suitset ja puhdistettuani ne liimasin strasseja myös poskihihnoihin. Hillitysti ja muutaman kappaleen per puoli, niin että tamman naama saisi kuitenkin nätin vivahteen leikkitimanteista. Samanlaisen muodonmuutoksen koki myös turparemmi, ja parilla soitolla mä sain lainattua Sofialta viikonlopuksi strasseilla koristellun otsapannan.

Seuraavaksi oli vuorossa mun oma vaatetukseni, jonka mä koin vielä hankalammaksi tuhota. Mä olin juuri tiputtamassa kuumaliimaa kiiltävänahkaiselle saappaanvarrelle, kun mun siskoni meuhkasi sisään keittiöön. ”Et herranjumala tee noin, käytät niitä liimapohjaisia tarroja.” Hemmetti. Mua kadutti. Pienen ärsytyksen vallitessa mä näpräsin pinseteillä pieniä koristestrasseja saappaiden varsiin pystysuunnassa yhdeksi ”raidaksi”, ja kiersin mun kilpailutakkini hihansuut samalta istumalta - kuin mulla olisi ollut kummassakin kädessä timanttikäsirenkaat. Kypärä jäi viimeiseksi koristeltavaksi, ja kun sen ilmanottoaukko oli reunustettu koristeilla, mä huokaisin syvään. Ainakin me istuttaisiin glamourtyyliin.

3) Daelwyn, 28.02.2019: Punainen puoliverinen oli kokenut matkustaja, ja tiesi kuinka toimia tilanteessa kuin tilanteessa. Sattuipa kuitenkin niin, että matkalla Pohjois-Walesiin, kun Thalia oli ottamassa kauneusuniaan ja säpsähti hereille ympärillä olevien tammojen juorutessa, hän päätyi kuulemaan juttuja eräästä komeasta muukalaisesta. ”Sillä on upea, lihaksikas ja pitkä kaula, ja pää niin kaunis. Se liikkuu sutjakkaasti ja tuntuu kuin kyljissä olisi öljykerrokset, kun se taitaa tanssiaskeleet”, ruunikko ruotsalainen oli kertonut tyttöystävilleen Halin höristäessä korviaan. Siitä hetkestä lähtien talleilta kuului huhuja, että niin itsenäinen ja vahva nainen kuin Solidago Thalia, oli rakastunut. Ja huhujen perään tirskahduksia, sillä tarina jatkui niin, että hevosen kerrottiin iskeneensä silmänsä Loch Nessin hirviöön. ”Se ei edes asu täällä, jos se on olemassa siis. Toisella puolella tätä saarta sen saattaa nähdä, mutta sinne on matkaa”, oli Thalian seinänaapuri todennut tympeästi tammalle. Punainen ei kuitenkaan lannistunut: se mietti tuota upeaa urosta koko yön, jätti muutamat kauranjyvät rakkaalleen syötiksi ja lausui rukouksen sanoin ilmoille kutsun, että jos tämä unelmien prinssi hänet tahtoo, on tämän tultava Walesiin tänä viikonloppuna.

”Mä en ymmärrä, mikä tätä hevosta vaivaa. Tämä on aivan sekaisin”, Selina tokaisi Thalian selästä huolestuneena, kun he ratsastivat avoimella, lumipohjaisella kentällä verryttelyjä. Nainen alkoi huolestumaan, sillä normaalisti puoliverinen toimi ihan hyvin sileälläkin - vaan ei tänään. Tänään tuntui, että tamman polvet notkahtelivat ja mieli johdatti ties minne, kun vaaleanpunaiset kaviot ottivat harha-askeleita. ”Ehkä se vain stressaa, me ollaan matkattu aika pitkä matka”, ratsukon valmentaja koitti lohduttaa, pahinta kuitenkin aavistaen.

Pahinhan sieltä tulikin: kun Selina ratsasti Thalian tuomariston eteen, oli hevonen yhteistyöhaluton ja täysin omissa maailmoissaan. Ravi laahasi maata pitkin ja laukannostoja, jotka olivat jo rutiiniksi muodostuneet, sai oikeasti tempperamenttiselta hevoselta pyytää. Selina oli jo luovuttanut ja toivoi kouluradan vain päättyvän, kun jotakin tapahtui. Thalian katse kiinnittyi kentän reunalle saapuneeseen hevoseen: ”Uljas, pitkä kaula ja pää niin kaunis, askeleet kuin öljyssä voideltuja - tuon on pakko olla Loch Nessin hirviö!” Hali pohti mielessään ja iski parhaat askeleensa siihen mennessä pöytään. Se esiintyi kuin viimeistä päivää koittaessaan tehdä vaikutusta Nessieen, Selinan matkustaessa hämmentyneenä selässä. Mitä oikein tapahtui?

”Alun ruosteisuus pois lukien te näytitte upeilta! Jätte bra!” Ratsukon valmentaja tuli parivaljakkoa vastaan ja viskasi viltin punaisen puoliverisen selkään. ”Mä en tiedä mitä tapahtui, mä olin jo luovuttanut kun Thalia tuntui niin mahdottomalta”, Selina parahti naurahtaen ja taputti hevosta kaulalle. Puoliverisen pää oli kuitenkin jo seuraamassa jotakin aivan muuta, nimittäin unelmiensa prinssiä kentän reunalla. ”Hassua, aivan kuin se katsoisi tuota aasia. Thalia, et sitten säiky sitä, se on ihan viaton nuori aasi vaikka sillä onkin vähän hassun pitkä kaula ja se steppailee kuin viimeistä päivää narussaan”, Selina varoitti tammaa, joka ei ottanut kuuleviin korviinsakkaan ratsastajansa sepostuksia. Rakkaus ei katsonut rajoja, kun tapahtui se ihme, että Solidago Thalia sairastui lemmenkuumeeseen ja päätti laskea vaaleanpunaiset lasit hetkeksi silmilleen.

4) Stall Sjöholma, 19.01.2019, tuomarin kommentit: Rautiaalla puoliveritammalla oli rytmikkään ja energisen näköinen liike. Ratsukko liihotteli radan läpi reippaassa, mutta hevoselle ihan hyvin sopivassa tahdissa ja tempossa. Ihan yksittäiset tahtirikot taisi suorituksen aikana tulla siirtymisten yhteydessä. Muuten Laura ratsasti kevyellä kädellä ja jalalla herkän oloista tammaansa. Ratsastaja osasi pitää Thalian sopivan kiireisenä, eikä se ehtinyt kiinnittää huomiota muihin asioihin. Yhteispeliä oli mukavaa katsella!

Pvm, tapahtumapaikka Laji Taso Muuta
18.01.2019 Aurotaipale Ratsastustunti aiheena askeleet kuittaus
15.02.2019 Decnen Virtuaaliset Irtohypytys Maksimikorkeus 120cm 100/100
15.02.2019 Hallava Kouluvalmennus (Tie Tähtiin) helppo B kuittaus
22.02.2019 Hallava Estevalmennus (Tie Tähtiin) 80cm kuittaus
02.03.2019 Seppele Estevalmennus (Tie Tähtiin) 80cm kuittaus
03.03.2019 Seppele Kouluvalmennus (Tie Tähtiin) Helppo B kuva
05.03.2019 Auburn Estate Kouluvalmennus (Tie Tähtiin) Helppo B kuittaus
09.03.2019 Saaristo Estevalmennus (Tie Tähtiin) 80cm kuittaus
10.03.2019 Saaristo Kouluvalmennus (Tie Tähtiin) Helppo B kuittaus

"Ted. If you have a crazy story, I was there. It's just a law of the universe."

Varusteet ja hoito-ohjeet
Thalian ruokinta

Punaisen lohikäärmeen elämä tarinoina
1. TAMMIKUU 2019, hyppytreenejä ja tulevaisuuden pohdintaa: Tryffelisikana maneesilla (23.01.2019)
2. TAMMIKUU 2019, pakkasenergiaa ja vieraita: Thunder, rotta-Eino ja lentävät heijastimet (29.01.2019)
3. HELMIKUU 2019, uuden valmentajan opissa: Aivojenvaihdossa valmennuksessa (02.02.2019)
4. HELMIKUU 2019, Tie Tähtiin -cupin kouluvalmennus: Höpsö punainen (15.02.2019)
5. HELMIKUU 2019, Tie Tähtiin -cupin estevalmennus: Lohikäärmeenpäivä (22.2.2019)
6. HELMIKUU 2019, Tie Tähtiin - 1. osakilpailu: Mielummin formulaa kuin vossikkaa (24.02.2019)
7. MAALISKUU 2019, Tie Tähtiin estevalmennus: Uhkarohkeita pohkeita (02.03.2019)

 

tämä on virtuaalihevonen / Furbacka 2018-2019, © ulkoasun suunnittelu & toteutus: Narie, pikkugrafiikat: Amreta Graphics