Kaakkilan Taikavalssi
rakennekuva © VRL-00884, muut © Taru Alatalo, jolta on saatu luvat käyttää kuvia tällä hevosella

Virallinen nimi:	Kaakkilan Taikavalssi	Syntymäaika:	21. tammikuuta 2018 (8)
rotu, sukupuoli:	Suomenhevonen, tamma	säkäkorkeus, väri:	157cm, punaruunikko (Ee/Aa)
painotus, tasot:	harrasteratsuna	rekisterinumero:	VH18-018-0643
Kasvattaja:	Kaakkilan Suomenhevoset	Omistaja:	Laura (VRL-11124)

“And flowers on the grave of the child that I used to be"

Kaakkilan Taikavalssi on ihan mukava, ruskea suomenhevonen. Painosanalla ihan. Vaikkei siitä ole kasvettuaankaan tullut samanlaista evil deviliä kuin sen äidistä, ei se silti saanut luonteenpiirteitä jaettaessa maailman parhaimpia kortteja; Vanttu on niin sanotusti tosileidi, jonka mielialat vaihtelevat päivittäin, eikä oikeastaan koskaan voi tietää kasvattaako tamma pirunsarvia vai enkelinsiipiä sillä hetkellä. Ja, vaikka ruunikko suunnittelisikin vihanpurkauksia ja olisi jo heittänyt ratsastajansa päin maneesin seinää, sille leppyy aina. Sen kolttosille antaa aina anteeksi aivan kuin koiranpennuille - ne ovat ne silmät ja se katse, jolla Vanttu sinulta pyytää huomiota ja kerjää rapsutuksia. Eli aivan kuten pitkä matematiikka, tämän tamman luonteen kanssa ei pääse oikeastaan pidemmälle kuin tehtävänannon läpilukuun - siinä vaiheessa, kun olisi tarkoitus alkaa laskemaan, päättää luovuttaa ja vain kokeilla kirjoittaa laskimella hauskoja sanoja. Vantun kanssa kannattaakin (not seriously, tyydy siihen laiskaan poniin joka ei liiku mihinkään - pääset helpolla) vain kokeilla ja koittaa kestää.

Hajosiko auto tienposkeen tallimatkalla, unohditko kenties hanskat kotiin pakkasella? Ei hätää, Vanttu auttaa unohtamaan vitutuksen ja rahahuolet aiheuttamalla uusia harmaita hiuksia! Se ei pysy aloillaan muutamaa minuuttia pidempään, ja jos se vain on vapaana karsinassa hoitohetkellä ilman, ettei se pyöri, se leikkii vesiautomaatilla, litistää toisen kylkensä seinää vasten ja kaivaa tietä Kiinaan kaviollaan. Juuri kun hoitaja saa pohdittua päänsä puhki eri toimintasuunnitelmilla tamman jalkojen suojittamiseksi, on Vandella jo uudet puuhat mielessä ja hoitajaraukka joutuu aloittamaan kaiken uudestaan - kätevää aivojumppaa, sanoisi tämä hevonen jos puhua osaisi. Kaikkein varmin tapa saada kaikki hoidetuksi mahdollisimman ”helposti” on sitoa ruunikko kiinni käytävälle niin, että se pääsee esittelemään vain peräpään tanssiaskeliaan - kun harjan kanssa heiluva on pelastettu litistyskuolemalta, antaa suomenhevonen laskea harjan kaulalleen, välillä hoidosta jopa nautiskellen. Liian pitkälle tamman alahuulen lerputuksen lumoihin ei kannata vaipua, sillä maha on tietenkin sitten sitä herkkää aluetta, josta nousee jalka ja kääntyy korvat - toisaalta jos koittaa ajatella positiivisesti, niin kelläpä tytöllä ei olisi arkaa paikkaa, kun aina yritetään peitellä sitä kuinka ei päässytkään kesäkuntoon tai unohti pestä hiuksensa viikon jälkeen? Niinpä, Taikavalssi ei todellakaan ole ainoa. Harjat on ok, kaviokoukku on ok, vesiletkukin joskus, hikiviila superextra-no-no, satula menee luimistelujen kanssa. Aika lailla kaikista hoitotoimenpiteistä selvitään murahduksilla, ärähdyksillä ja viimeistään rauhoittavilla (viimeistään = kun eläinlääkäri on käymässä). Suitsinnan kanssa joutuu aina välillä tappelemaan ja kurottelemaan, mutta tässäkin Vanttu huolehtii vain suitsijan venyvyydestä ja hermojen pitämisestä - on se ihana kun se aina jaksaa muistaa kaksijalkaista, eikö? Pesulla käydessä on tärkeää, että myös hoitaja saa läpikotaisen puunauksen, ja kengittäessä tamma painaa päänsä vasten ihmisen olkapäätä testatakseen, onko hoitaja muistanut käydä salilla vahvistamassa olkalihaksiaan (jos murtuu pään painosta, on aika hankkia uusi salikortti viime tammikuussa ”alesta” hommatun tilalle). Varsinkin vierestäkatsojan roolissa on elämä ruunikon suomenhevosen kanssa siis ainakin hauskaa, jos ei muuten erityisen tuottavaa.

Muistatko sen ensimmäisen kerran, kun sait ponitunnilla nousta Pojun selkään ilman että kukaan piteli kiinni kimon poniruunan suitsista? Muistatko sen ihanan ylpeyden, jonka koit kun käytit kaikki pohjevoimasi noustaksesi pullean ponin selkään ja vihdoinkin humpsahdit satulaan? Myös Vantun selkään noustessa saa tuntea olonsa ylpeäksi ja vähintään Suomen mestariksi, tamma kun on kova näyttämään niitä wanhojen tanssien mekkojen helmoja heiluttavia piruetteja juuri silloin - jos meinasit pysyä perässä yhdellä jalalla pomppien, no, turha kuvitellakkaan. Hanki se jakkara ja hyppää selkään reippaasti ja vaivattomasti, jotta pääset kuuntelemaan ruunikon inahduksia satulavyötä kiristäessä. Vasta kun kaikki remelien säädöt sun muut on hoidettu ja lampsitte uralla alkukäyntejä, on suomenhevonen tyytyväinen - sehän siis tykkää liikkua ja olla ratsuna, vaikkei siitä ehkä ensimmäisenä sitä uskoisi.
Taikavalssin askeleet ovat lyhyet ja hieman tikittävät, vatsalihaksia treenaavat ja ladattu täyteen vauhtienergiaa - aina mennään vähän reippaammin kuin olisi tarvis, aivan kuin pitäisi olla aina ajoissa. Laukka on erittäin mukava ratsastaa, ravissa riippuu ihan saako keventää vai kidutetaanko perslihaksia harjoitusravissa. Ruunikko on muuten omaperäisestä luonteestaan huolimatta ihan semimiellyttävä ratsu joka tekee parhaansa (jos tahtoo), aina se ei jaksa totella - hauskempaahan on, kun ratsu saa (ei kyllä saisi mutta tekee niin vaikka kieltäisi) itse päättää tehtävät ja tuhlata turhat energiat kulmien pelkäämiseen ja kaikkeen muuhun yhtä mukavaan. Esteillä tuo ongelma tahtoo esiintyä pelottavien (lue: rumien) esteiden kohdalla, tamma kun on tyylitietoisena täysin varma etteivät jotkin ylitettävistä esteistä löydy sen kauden voguesta. Sellaisten yli on turha yrittää ensimmäisellä kerralla, ja ratsastajan tuleekin takoa ruunikon hevosen päähän usein, kuinka hypätään yli ilman esteen kiertämistä. Vande on kyllä ihan kohtalainen esteratsu, ja ainakin siltä löytyy vauhtia, hyppytekniikka ei ole mikään Luojan kaunein luomus mutta kelpaava kuitenkin. Kaikenlisäksi tamma tuntuu joskus tykkäävän esteistä, ainakin kun niitä hypätään kujalla ilman varusteita. Maastoon lähdettäessä Vanttu pistää usein mörkölasit päähän ja näkee kummajaisia siellä sun täällä, kuitenkaan pelkäämättä säpsymisiä enemmän. Kyllä tamman selässä pysyy vaikka oltaisiin metsässä kahdestaan samoilemassa, ratsastaja vaan muistaa olla nukkumatta!

i. Kärmeniemen Makia 155cm rt, KTK-III ERJ-II	ii. Marinara KTK-II KERJ-I	iii. Marinada
		iie. Kettumäen Manta
	ie. Rakkausrunoja KTK-II KERJ-I KRJ-I SLA-I	iei. Rakkautta Ilmassa
		iee. Painajaisruno
e. Anopinkauhu 154cm vrn Champion KTK-II KRJ-II SLA-I ERJ-I YLA1 KERJ-II	ei. Marrasmieli VIR MVA Ch KTK-II KERJ-I YLA1 SLA-I*	eii. Marrashovi
		eie. Tuskantuuli
	ee. Leskenlempi KERJ-II KRJ-II SLA-I	eei. Lemmentyö
		eee. Sulhonsurma

Ei käytössä jalostukseen, suunnitteilla varsa loppuvuodelle 2019!
o. Nuutinpolokka (s. 6.11.2018), i. Takamaiden Nuutti / om. VRL-11124

"Mitä jos tulee nii ultimaattisen vitun iso rakkaus et mä en tiedä mitä tehä?"

Kouluratsastus tasolla 1 pistein 318.98 Esteratsastus tasolla 0 pistein 139.19

kuuliaisuus ja luonne: 131.29p hyppykapasiteetti ja rohkeus: 7.90p tahti ja irtonaisuus: 187.69p

Startteja yhteensä: 00 Sijoituksia yhteensä: 00 Joista voittoja: 00

PVM, KILPAILUPAIKKA	LAJI	TASO	TULOS
29.05.2018 Stall Sjöholma	Esteet (harj. kilp.)	50cm	3/7 (1 (tuom. komment.)
21.07.2018 Arola	Koulu, porrastettu	Helppo D (seura)	4/6
21.07.2018 Arola	Koulu, porrastettu	Helppo C (seura)	4/7
02.08.2018 Stal Corbais	Esteet, porrastettu	40cm (seura)	23/26
02.08.2018 Falkenhof	Koulu, porrastettu	helppo C (seura)	26/31
06.08.2018 Ratsutalli Lilja	Koulu, porrastettu	helppo C (seura)	5/11
06.08.2018 Ratsutalli Lilja	Koulu, porrastettu	helppo B (seura)	8/15
07.08.2018 Ratsutalli Lilja	Koulu, porrastettu	helppo C (seura)	4/9
07.08.2018 Ratsutalli Lilja	Koulu, porrastettu	helppo B (seura)	7/13

1) Stall Sjöholma, 29.05.2018, tuomarin kommentti: Ruunikko suomenhevostamma muljautteli silmiään pari kertaa siihen malliin, että kulmissa tai koristekukkasien takana taisi vilistä vihreitä miehiä. Laura sai hyvin pidettyä kaikki langat käsissään ja nuoren tammansa keskittymään tehtävään. Siisti, rauhallinen ratsastus taannutti tamman alkuradan hysterian. Taikavalssin hypyt olivat laakoja hieman puutteellisen selän käytön vuoksi, mutta ratsukko selvitti 50cm esteradan puhtaasti.

"Mut pitäis lopettaa ennen kun vaan ajatuksest tulee jotain todempaa."

Vanttu asuu Hollolassa Sierra Monterrosen ja Abel Jettin pyörittämässä pihatossa, jossa se jakaa saman ulkoilualueen vanhan puoliveriruunan kanssa. Thalia syö Stjärnesands Hästerin valmistamaa SSH Take It Easy -täysrehua, Essentials -lisärehua sekä puuron kaupan "superfoodeilla": tutustu tästä tarkemmin tamman ruokintaan! Thalialla ei ole yhtä tiettyä varusteväriä, mutta tällä hetkellä parivaljakko suosii vaaleita vihreitä sekä vaaleanpunaista kangastuotteissa, sekä mustaa nahassa. Tarkemmin hienohelmatamman varusteisiin sekä hoito-ohjeisiin pääsee tutustumaan tästä.

Tamma ratsukoulutettiin ja sillä kilpailtiin muutamia startteja, ennenkuin se tiineytettiin komealla Takamaiden Nuutilla Vantun ollessa 5-vuotias. Ruunikko varsoi ensimmäisen varsansa, punaisen suomenhevosori Nuutinpolokan, marraskuussa 2018, ja on sen jälkeen ollut kunnonkohotuksessa pohjois-karjalaisella tilalla ylläpidon muodossa. Keväällä 2019, tamman ollessa 8-vuotias, se muutti Hollolaan pihattoon, jossa sen omistaja liikuttaa sitä n. 4-5 kertaa viikossa. Tarkoituksena on jatkaa kilpailemista kevään ja kesän 2019 aikana, ja loppuvuodelle 2019 on suunnitelmissa teettää tamman toinen varsa.

Ikääntyminen

5 vuotta: 21.5.2018	8 vuotta: 21.1.2019	11 vuotta: 21.1.2020	14 vuotta: 21.1.2021
6 vuotta: 21.9.2018	9 vuotta: 21.5.2019	12 vuotta: 21.5.2020	15 vuotta: 21.5.2021
7 vuotta: 21.9.2018	10 vuotta: 21.9.2019	13 vuotta: 21.9.2020	16 vuotta: 21.9.2021