| Virallinen nimi: | Crane Grinning Ghosts | Syntymäaika: | 5. kesäkuuta 2019 (FI), xx-vuotias |
| rotu, sukupuoli: | suomalainen puoliverinen, ori | säkäkorkeus, väri: | 168cm, tummanruunikko (EE/Aa) |
| painotus, tasot: | haaveilee esteponin urasta | rekisterinumero: | VH19-031-0183 |
| Kasvattaja: | Kurjenpesä (Pöytyä, Suomi) | Omistaja: | Laura (VRL-11124) |
Kurjenpesästä annettu kuvaus myynti-ilmoituksessa: "Mankin kohdalla olin levollisin mielin; kaksi edellistä tiineysaikaa sekä varsomista olivat sujuneet omalla painollaan vailla ongelmia, joten annoin itselleni luvan löysätä nutturaani. Luulin huomaavani, milloin vanhahko rouva ryhtyy varsomispuuhiin, mutta luulo ei selvästikään ole tiedon väärti. Päiväheiniä jakaessani löysin nimittäin yhden ylimääräisen asukin Mankin tarhasta. Luonnollisesti olin saada hepulin.
Olin toivonut valitun isäorin tuovan vähän pienempää kokoa ja sutjakkaampaa rakennetta. Katsellessani Mankin pitkäkinttuista orivarsaa totesin, ettei tässä paljoa emän kokoa taidettu kutistaa, sen verran suurinivelinen ja muutenkin isokokoinen tämä orivarsa oli. Toivoin kovasti, että kasvaessaan nuoriherra osoittauisi vähemmän kulmikkaaksi yksilöksi kuin emänsä.
Crane Grinning Ghosts on todennäköisesti lupaava estehevosen alku; emän edelliset varsat hyppäävät 130-140cm luokissa. Mikäli emän ihastuttavan hömelö luonne on periytynyt eteenpäin, Crane Grinning Ghosts on todennäköisemmin laadukas harrastehevonen (mahd. ruuna) kuin jalostusori. Kantakirjakelpoinenhan tämä on, hirveän menevä ja tekevä, vaikka jalat eivät ihan vielä tottele sillä tavalla kuin pää haluaisi."
Crane Grinning Ghosts oli sen vuotisten kesäkuisten helteiden pehmentämän pään tekemä päätös, melkein kuin sellainen ”syön jäätelöä, se sulaa ja valuu kädelle, IHAN PAKKO SAADA PAPERIA JUSTNYTHETIMULLESITÄPAPERIA” -tarve jota ei vain voinut sivuuttaa. Kun mä kerran laskin silmäni Ainon facebookissa julkaisemaan kuvaan kirjavan emätamman vieressä seisovasta, hyvin pitkäjalkaisesta eläimestä, mä olin jo päättänyt että mä aion sen myös itselleni hankkia.
Lue Abelin ja Sierran pohdinnoista ennen ostopäätöstä
Kyllähän Nipasta huomaa, kenen poika se on. Tutustuimme emään vain pintapuolisesti ja muutaman kerran, mutta kirjavan tamman hyväntahtoinen yksinkertaisuus, pohjaton uteliaisuus ja suunnaton lempeys jäivät mieleen – ja Nipa on ihan samanlainen. Hömelö, pyhä yksinkertaisuus, aina iloinen ja osaansa tyytyväinen, helposti höynäytettävissä ja hämmennettävissä, tavattoman utelias, veikeän varsamainen, kamalan ärsyttävä ja kamalan ihana.
Minä tein Nipasta estehevosen. Vastoin vähän kaikkien odotuksia, peittelemättömäksi voitonriemukseni. Ratsutusvaihe sujui suorastaan hämmästyttävän helposti; pitkäkoipinen hevosystäväni ei yhtään ihmetellyt selkäänsä ilmestynyttä satulaa tai ratsastajan painoa. Sievästi eteen ja taakse kävellyt, pysähtynyt ja toivotuista pyynnöistä oikealle ja vasemmalle kääntynyt ruunikko suorastaan yllätti harvinaislaatuisella fiksuudellaan! Ratsun hommien päälle kummankin hyvin ymmärtänyt Nipa eteni hurjaa vauhtia; mitähän lie joku Oikea Ammattilainen olisikaan tästä saanut irti?
Kaikkein ihaninta tässä hevosessa on sen hyväntuulisuus. Nipa ei ota nokkiinsa mistään, ei hermostu, kiukuttele, turhaudu, vaan mennä viipottaa pyydettyä vauhtia pyydettyyn suuntaan tuntuen nauttivan aivan kaikesta. Ratsastaja voisi varmaan seistä päällään satulassa ilman, että Nipsutin reagoisi asiaan. Letkeä- ja pehmeäliikkeinen ruunikko sopii jokaisen ratsastajan kulkupeliksi, tasoon katsomatta. Koulupuoli nyt ei ole tämän kaverin suurin vahvuus, mutta Nipa tekee kyllä nöyrästi, yritteliäästi ja hyvällä fiiliksellä kaiken pyydetyn ja toistaa, toistaa ja toistaa, kunnes ratsastaja on tyytyväinen. Silloin Nipakin on onnellinen, hän osasi, hän on hieno! Eikä Nipasta mikään ole ihanampaa kuin se, että ihminen kehuu, kertoo, miten hyvä, hieno poika Nipa tänään olikaan.
Mutta se esteratsu, jonka minä Nipasta tein. Ensihyppyjen yritteliäs, linnunpojan lailla räpiköivä puoliverinen kasvoi, kehittyi ja oppi, kenties enimmäkseen suunnattoman miellyttämisenhalunsa siivin. Hyppykapasiteettiahan Nipalta löytyy, estekorkeuden puolesta haluaisin väittää vain taivaan (tai kilpailusääntöjen) olevan rajana! Uljas ratsuni ei kuitenkaan oikein ymmärrä esteiden päälle, paitsi sen itse hypyn, se on hauskaa! Nipa kyllä venyy esteillä, sillä on hyvä tekniikka, se on rohkea, varmajalkainen, iloisen innokas. Mutta tyhmä, niin siunatun yksinkertainen, ettei tähän hevoseen voi edes turhautua. Nipa ei ymmärrä ponnistuspaikkojen päälle, ei tajua, että hyppäämisestä voi myös kieltäytyä, ei osaa sovittaa askeliaan eikä maapuomeilla kompuroidessaankaan tajua jonkin menneen pahasti mönkään. Ruunikko kuitenkin yrittää, niin kovasti ja pyyteettömästi, kuuntelee minua tarkasti, tekee liikuttavan paljon töitä miellyttääkseen. Kun ratsastaja osaa kertoa Nipalle selkeästi ja tarpeeksi ajoissa, mitä tehdään, mistä hypätään, onko laukka hyvä, Nipa tuntuu nyökkäävän ja tekee työtä käskettyä silmät säihkyen, korvat hörössä.
Kamalinkaan rankkasade tai räntäkuuro ei ihan hirveästi haittaa, jos maastokaverina on Nipan kaltainen varma, iloluontoinen pikku tutkimusmatkailija. Rauhallisin mielin pahimmissakin mörkömetsissä samoileva ori tekee joka ikisestä maastoretkestä juhlaa. Enkä kuuntele kenenkään vastaväitteitä.
Päänsä syliini painava, rapsutuksia ja rakkautta kaipaava Nipa on suoranaisen hellyttävä nallekarhu, hevoskirjojen rakas hevosystävä lihana ja verenä. Paijattavana ruunikko on rauhallinen, täysin siinä hetkessä vailla kiirettä. Noin muutenhan Nipa haluaisi olla kymmenessä paikassa samaan aikaan, jokaisen äänen ja näköärsykkeen perässä, haistelemassa tallikissan häntää ja kokeilemassa sadatta kertaa, vieläkö sähkölangasta saa tällin, miksi siitä saa tällin, AUTS, kas sähkölanka johon voi työntää turpansa! Nipan edesottamuksista saisi aikaiseksi monta hyvää (huonoa) viraalivideota nettiin.
Umpikilttihän tämä on, vaikka utelias, tyhmä, varsamaisen riehakas välillä onkin. Jos Nipa vain yltää, se tunkee turpansa joka paikkaan, haistaa ja maistaa, moneen kertaan, sillä sen muisti on sekä huono, että lyhyt. Loimet – omat ja kaverien – saavat yleensä kyytiä Nipan käsittelyssä, samaten riimut. Ei tämä kuitenkaan ole hevosta kummempi käsitellä, ylitsevuotavan utelias vain, ja joskus istuallaan käytävällä, kun mokoma höppänä unohti taas olevansa kiinni eivätkä ketjut tietenkään antaneet periksi. Tosin Nipa istuskelee välillä tarhassaankin, joten voihan olla, että käytäväistumisetkin ovat ihan tarkoituksenmukaisia.
Kaikesta uteliaisuudestaan huolimatta Nipa ei yritäkään lähteä omille teilleen kun sitä taluttaa jonnekin. Ori kulkee nätisti taluttajansa lähettyvillä, varoo ihmisen jalkoja, kulkee pää matalalla kuin pyydelleen suurta kokoaan anteeksi. Onhan tämä nyt sympaattinen ja herttainen hyvänen aika, miten tämmöistä nallekarhua voi olla rakastamatta? Haluatko Abel ihan omin sanoin selittää?
Jo Nipan ensimmäinen matka Kurjenpesästä uuteen kotiinsa oli menestys, puoliverinuori ei epäröinyt rampilla yhtään, käveli kyytiin kuin vanha tekijä ja matkusti yhtä rauhallisesti kuin kokenein konkari. Eikä tämä asia ole muuttunut vuosien varrella miksikään.
Uusissa ympyröissä Nipa jaksaa olla kiinnostunut kaikesta mikä liikkuu tai on liikkumatta. Ruunikko haluaisi tutustua muihin hevosiin ja ihmisiin, koiriin ja kissoihin, maistella tuomarirouvan koreaa hattua ja yleisön sateenvarjoja. Nipa ei todellakaan ota stressiä, vaan on ennemminkin innoissaan kaikesta uudesta sekä reissun tuomasta seikkailun tunnusta! Suorituksistakin, olivat ne sitten näyttelykehissä esiintymistä (näin pitkäkinttuisen kaverin raviliikkeissä on kiva juosta mukana, etenkin jos tuomari pyytää nauraen juoksemaan kolmion uudestaan!) tai ratsastuskilpailuissa edustamista. Harvemmin yksikään ohi mennyt sijoitus, tipahtanut puomi tai edes se kamalin pannukakkuesitys jää harmittamaan, sillä Nipsuttimen hyväntuulisuus on tarttuvaa laatua.
luonne © Susiraja, kiitos!
| ✔ KTK-II i. Ishaq mkm westfalen | ii. Isma'il mrn westf | iii. Ingram |
| iie. Baviraan | ||
| ie. Needlenoodles mkm westf | iei. Noordemetr | |
| iee. Ramonraves | ||
|
✔ ERJ-I, KTK-III e. Ch Grim and Kisses mrn to oldenburg |
ei. Salute to the Victors mrnkrj old | eii. Starkad |
| eie. Victory or Valhalla | ||
| ee. Grimorna m old | eei. Silver Wraith | |
| eee. Grimmaira |
Ei käytössä jalostukseen
✔ Nipa on kantakirjakelpoinen
kauden tavoitteena estevarsojen arvostelu
|
Esteratsastus tasolla 0 pistein 00 |
kuuliaisuus ja luonne: 00 |
Startannut 0 kertaa; |
| PVM, KILPAILUPAIKKA | LAJI | TASO | TULOS |
 00.00.2019 Kilpailupaikka |
Koulu (harj. kilp.) | Helppo A | 0/00 |
| 00.00.2019 Kilpailupaikka |
Koulu (harj. kilp.) | Helppo A | 0/00 |
| 00.00.2019 Kilpailupaikka |
Koulu (harj. kilp.) | Helppo A | 0/00 |
| PVM, TAPAHTUMAPAIKKA | LAJI | TASO | MUUTA |
| 00.00.2019 Tapahtumapaikka |
Kouluvalmennus | Helppo A | kuittaus |
| 00.00.2019 Tapahtumapaikka |
Kouluvalmennus | Helppo A | kuittaus |
| 00.00.2019 Tapahtumapaikka |
Kouluvalmennus | Helppo A | kuittaus |
Kuolain, harjat, riimu ja sininen huopa OddPixelistä, kisahuopa Sokka Luxuriesista, suitset ja satula MWS Boutiquesta, suojat, naru sekä romaani Equestrian PROsta.
Ulkoloimi ja 200g toppaloimi OddPixelistä ja loput loimet Equestrian PROsta
Talvisin heikomman nesteytyksen vuoksi Thalia juo melassiveden, joka koostuu yhdestä kauhallisesta seosmelassia ja kymmenestä litrasta lämmintä vettä. Liikutuksen jälkeen Thalia saa lämpimän puuron, johon laitetaan lämpimän veden sekaan muutama desi Go Green -viherpellettiä, yksi ruokalusikallinen kurkumaa, 10 grammaa kuivattua kamomillaa sekä valkosipulijauhetta. Vapaapäivinä muut viherpellettiä lukuunottamatta sekoitetaan iltaruokaan, ja kilpailukausina tammalle annetaan sekaan myös kolme ruokalusikallista spirulinaa. Thalia syö päivän aikana noin 11 kiloa kuivaheinää niin, että aamu- ja iltaruuan yhteydessä sekä ensimmäisillä päiväheinillä se saa noin kolme (3) kiloa, ja toisille päiväheinille noin kaksi (2) kiloa. Thalia syö Stjärnesands Hästerin rehuja |
Nipsuttimen elämää |
© VRL-11124, ulkoasu by Cery / Maybeck Stud 2016 ja taustakuva © pixabay
Tämä on virtuaalitalli, ja tämä on virtuaalihevonen
Nipalla on tällä hetkellä käytössään tummanruskean värinen, tutulta lainaan saatu estesatula, jonka sopivuutta parannetaan lampaankarvaisella romaanilla huovan ja satulan välissä. Kotona treenatessa orin teemaväri vaaleansininen pääsee esittäytymään oikein kunnolla, kun menossa mukana ovat niin väriä edustavat suojat kuin satulahuopakin - melkein hommattiin sille suitsetkin joissa on vähän vaaleansinistä… Niin sileällä kuin esteitäkin ratsastaessa Nipsuttimella käytetään joka jaloissa suojia herran vielä hieman holtittoman menon vuoksi, ja tätä tukee myös D-renkainen kuolain. Ratsastuksen jälkeen orin jalkoja kylmätään noin 10-20 minuuttia, ja loppupäiväksi/yöksi puetaan lämpimät pintelit patjoineen.
Halin päivittäiseen ruoka-annokseen kuuluu SSH Take It Easy -täysrehu, jota tamma syö kolme kertaa vuorokaudessa niin, että aamuisin sekä iltaisin se saa 2 kiloa ja päiväruokinnan yhteydessä yhden kilon. Tämän lisäksi aamu- ja iltaruokaan kuuluu Essentials -lisärehu molemmilla kerroilla 150 gramman määrissä.