el paraíso de Mañana

Pannaan kunnolla tuulemaan ei tultu tänne ennakkoluulemaan

Kun Sulosombrerolle huikkaa tarhan aidalta ”¡Hola!”, se nostaa punaiset karvakorvansa hörölle ja päänsä pois maan tasalta. Se katsoo sinisillä silmillään tulijaa ja lähtee sitten reippaasti, melkein jopa kiirehtien, lähestymään porttia. Suloksi tuttavien kesken kutsuttu ori on sukupuolestaan huolimatta erittäin hellyydenkipeä ja ihmisrakas olento, joka kaipaa sitä kahdella jalalla kulkevaa apuria toimiakseen täysillä.

Jos ori saisi itse päättää, hoitotilanteet sen kanssa olisivat erittäin pitkäveteisiä ja monituntisiksi venyviä; Sulo hankaloittaa harjaamista ja varustamista nimittäin tönimällä turvallaan, hipsutellen huulillaan poskia ja nojailemalla leukaansa hoitajan ties mihin ruumiinosaan. Olisihan tuollainen hellyydenkipeys ja rakkauden osoittaminen muuten ihan ihanaa, mutta esimerkiksi tasaksi sovitusta valmennuksesta ei kovin kehtaisi myöhästellä vain sen takia, että Sulo tahtoisi osoittaa tunteitaan hoitajaa kohtaan. Kiinnisitominen onkin hyvä kikka kolmonen, jos aikaa ei ole kuin rajoitetusti - tietenkin, kun ei ole kiire mihinkään, on maailman parasta saada vastarakkautta valkopäiseltä orilta, puuhastella rauhassa ja nauttia siitä että kerrankin hevonen ei ole aivan kilahtanut sekopää ja ihmisvihaaja (nimimerkillä kokemusta on).

  
liikekuvat © Salla Kuikka