Fruit Ninja Prime

syntynyt 07.01.2016, 10-vuotias
brandenburginhevosori, 168cm rnkm (Ee/Aa/Gg)
yleispainotteinen; he A, 120cm

rekisteröity numerolla VH16-066-0044
kasvattanut Prime Sporthorses
omistaa Laura (VRL-11124)


♡ jee 11.11.1111 ktk-II palkittu
 

ready for the mission, god shine your love on me

Fruit Ninja Prime oli sellainen ihanpakkosaada -tapaus, jonka bongasin saksalaisen Thrillium-hevostilan myyntipalstalta maaliskuussa 2018. Kyseinen talli oli päättänyt karsia hevoskantaansa ja mä olin suoraansanottuna, no, haukkana paikalla. Petolinnun lailla mä kävin läpi myynnissä olevat hevoset, silmäilin jokaisen kenttäpainotteisen ratsun nopeasti ja kiinnitin sitten huomiota Ninjan nimeen. Fruit Ninja. Se iski. Ja kovaa. Muutaman päivän ajan mä toistin uudestaan ja uudestaan Ninjasta laitettuja videoita; se ei ollut mikään kedon kaunein kukkanen, eikä sen askeleet hurmanneet, mutta se tuntui ja näytti jotenkin supernöyrältä ja yrittävältä, joka sitten iski muhun.

Fruit Ninja Prime, tuttujen kesken Ninja, Hedelmäpallo, Hedelmäpommi tai ihan vain Ninsku. Ei luonteeltaan mikään erityisen pommimainen, tasaisen varma ja ihmisrakas tapaus nimittäin. Ei sitä välillä uskoisi edes oriksi (paitsi keväisin tammojen kiima-aikaan, hell has landed nimittäin tuolloin), se ei omaa erityisiä "orimaisia" tapoja tai ole edes uhkaavan maskuliininen. Ninja on enemmänkin lempeä herkkupeppu, joka toimii omenoilla, porkkanoilla ja hevosnameilla. Ja vaikka kimo vihaakin lätäköitä, ei sitä voi verrata diivamaisiin tammoihin - kuulostaa hyvältä, eikö? Aivan kuin kerrankin olisi osunut valinnassaan nappiin.

Hoitotilanteissa brandenburgilaisen voi rauhassa jättää vapaaksi karsinaan, se ei koita tappaa hoitajaansa eikä edes koita pyöriä karusellin lailla - välillä se saattaa työntää päänsä avoimen oven raosta käytävälle ja kurkistaa, onko kamuja lähellä, mutta ei se siitä mihinkään karkaa. Ninja rakastaa harjaushetkiä ja varsinkin kunnollisella, kovalla harjalla kyhnäämistä, sen mielestä parasta kun on kun joku oikein kovin ottein rapsuttaa sään kohdalta. Valkoisen karvapeitteen saa siis huoletta jynssätä oikein missikilpailukuntoon eikä herra ole moksiskaan, enemmänkin se nauttii sitä enemmän, mitä pidempään ihminen pyörii sen ympärillä ja laittaa sitä. Ninjan unelmapäiväksi voisikin kuvitella oikein huolelliset hoitotoimenpiteet, namien salaiset tarjoamiset ja ylipäätään tämän kanssa vietetyn vuorokauden; mitä enemmän ihminen luo kontaktia kimoon ratsuhevoseen, sitä enemmän se nauttii. Suuret hoitajalaumat eivät ehkä ole ihan sen lempparijuttu, mutta ori on mieluusti ihmisten seurassa ja rakastaa kaksilahkeisia ehkä jopa enemmän, kuin omia lajitovereitaan.

Kaikenlainen varustaminen satuloinnista loimitukseen ja hännän letitykseen sujuu sillä samalla rutiinilla, johon on tottunut laiskanpulskeiden ratsastuskouluponien kanssa - sillä erotuksella tosin, että Ninja on melkein 170 senttimetriä korkea, eikä lyhkäisimmät ihmisraukat ylety asettamaan varusteita tämän selkään. Ne, joille pituutta on siunaantunut tarpeeksi, hoitavat valkean ratsun tarvittaessa hyvinkin nopeasti varusteisiin, eihän hevosta pahemmin kiinnosta mitä se ihminen hääräilee ja varustaa. Suitset ovat yksi harvoista ongelmakohdista, joiden aikana täytyy hieman oria maanitella antautumaan - ennen pitkää tämä luovuttaakin ja laskee päänsä alas, ja kun Ninja sen on tehnyt, ei se kehtaa edes yrittää puristaa hampaitaan tiukasti yhteen.

 

They see a rapper but they ignore the band

i. Fruitdrop Prime
ruunikonkimo 167cm, brandenburg

ii. Fruitjump
ruunikonkimo 168cm, brandenburg

iii. Frostyspirit
rtkm 168cm brdbg

iie. Holy Moly!
prn 163cm brdbg

ie. Jangle Jollyglitter
punaruunikko 164cm brdbg, KTK-II

iei. Frosty Twinklelight
tprn 166cm brdbg

iee. Snowflake Toffee
rn 162cm brdbg

e. Odilia Spider
rautias 169cm, brandenburg

ei. Otilio F
rautias 171cm, brandenburg

eii. Eberhardt
rt 173cm brdbg

eie. Hertz
tprt 167cm brdbg

ee. Kiymet Nihan
ruunikko 168cm, brandenburg

eei. Valdimiro
prt 168cm brdbg

eee. Baltelda
rn 162cm brdbg


♡ 00.00.0000 o. Kill the Kiwi de Manana (i. Emän Nimi), om. Omistaja
♡ 00.00.0000 o. Kill the Kiwi de Manana (i. Emän Nimi), om. Omistaja
♡ 00.00.0000 o. Kill the Kiwi de Manana (i. Emän Nimi), om. Omistaja
♡ 00.00.0000 o. Kill the Kiwi de Manana (i. Emän Nimi), om. Omistaja

 

man i can't see the shit in the spotlight

♡ Porrastetut kilpailut
tahti ja irtonaisuus: 0.00p
hyppykapasiteetti ja rohkeus: 0.00p
kuuliaisuus ja luonne: 0.00p

♡ kouluratsastus tasolla 0 pistein 0.00
♡ esteratsastus tasolla 0 pistein 0.00


00.00.0000 koulukilpailut kilpailupaikassa, luokka helppo C (seurataso) - 00/00
00.00.0000 koulukilpailut kilpailupaikassa, luokka helppo C (seurataso) - 00/00

you know i like 'em special made for me

En perusta mustiin nahkavarusteisiin - tästä saa siis myös tamma kärsiä, sillä olen kaiken nahkaisen hommannut tälle tummanruskeana. Ratsastaessa meillä on käytössä aivan älyttömän hyvä istuttava, Oddpixelin PixHorse Edge -yleissatula (maksoi maltaita mutta minkäs teet kun rakastut) ja Equestrian PROn Sir Classic -merkkiset aachensuitset kumisella, suoralla kuolaimella. Etujalkoihin tulee sileällä ratsastettaessa myös Equestrian PROsta hankitut WEGA Olympic -jännesuojat ja takasiin samanmerkkiset takajalan hivutussuojat - kyseiset suojat olen useampaan otteeseen todistanut ehkä parhaimmiksi suojiksi ikinä, enkä harkinnut siis yhtään ostaa Laamallekaan tuommoisia. Esteillä ja maastoon laitetaan suojien kaveriksi vielä Oddpixelin nahkaiset Divino Luxyrity -putsit.
Kotona meillä on käytössä vinopino erilaisia satulahuopia, joista tämänhetkinen suosikkini on ehdottomasti Takakujan tallipuodista ostettu, vaaleanpunainen Designer’s Choice -yleishuopa. Jos me lähdetään edustamaan itseämme kotitallin ulkopuolelle, vaihtuu huopa Auburn Estaten perijättärien suunnittelemaan, Sokka Luxuries -merkkiseen valkeaan huopaan. Pieneen pynttäytymiseen on varattu myös Equestrian PROn swarovski-kristalleilla koristeltu, v-mallinen WEGA-otsapanta.
Esimerkiksi kylmemmille ilmoille ja alkuverryttelyihin on hommattu Auburn Estaten Sokka Luxuries Royal -ratsastusloimi, joka on aivan ihananvärinen, kuninkaallinen sininen, ja valmistettu villasekoitteesta.

En perusta mustiin nahkavarusteisiin - tästä saa siis myös tamma kärsiä, sillä olen kaiken nahkaisen hommannut tälle tummanruskeana. Ratsastaessa meillä on käytössä aivan älyttömän hyvä istuttava, Oddpixelin PixHorse Edge -yleissatula (maksoi maltaita mutta minkäs teet kun rakastut) ja Equestrian PROn Sir Classic -merkkiset aachensuitset kumisella, suoralla kuolaimella. Etujalkoihin tulee sileällä ratsastettaessa myös Equestrian PROsta hankitut WEGA Olympic -jännesuojat ja takasiin samanmerkkiset takajalan hivutussuojat - kyseiset suojat olen useampaan otteeseen todistanut ehkä parhaimmiksi suojiksi ikinä, enkä harkinnut siis yhtään ostaa Laamallekaan tuommoisia. Esteillä ja maastoon laitetaan suojien kaveriksi vielä Oddpixelin nahkaiset Divino Luxyrity -putsit.
Kotona meillä on käytössä vinopino erilaisia satulahuopia, joista tämänhetkinen suosikkini on ehdottomasti Takakujan tallipuodista ostettu, vaaleanpunainen Designer’s Choice -yleishuopa. Jos me lähdetään edustamaan itseämme kotitallin ulkopuolelle, vaihtuu huopa Auburn Estaten perijättärien suunnittelemaan, Sokka Luxuries -merkkiseen valkeaan huopaan. Pieneen pynttäytymiseen on varattu myös Equestrian PROn swarovski-kristalleilla koristeltu, v-mallinen WEGA-otsapanta.
Esimerkiksi kylmemmille ilmoille ja alkuverryttelyihin on hommattu Auburn Estaten Sokka Luxuries Royal -ratsastusloimi, joka on aivan ihananvärinen, kuninkaallinen sininen, ja valmistettu villasekoitteesta.


      
ruusukkeet © Equestrian PRO, pöytäkirjasta kiitos Rihtniemi

kuivaheinä: 2kg - 3kg - 2kg - 3kg = 10kg

♡ Kaura: 0,5l - 0.5l - 0.5l = 1,5l
♡ Mysliseos: 0,5l - 0,5l - 0,5l = 1,5l
♡ Kivennäissekoitus: 0 - 0 - 1dl = 1dl
♡ Biotiinivalmiste: 0 - 0 - 5g = 5g

♡ NJ 15.02.2018 (Atorina), puoliveritammat - irtoSERT (tuom. Sorel)
♡ NJ 15.02.2018 (Kaakkila), puoliveritammat - irtoSERT (tuom. Lissu T.)
♡ VSN 04.03.2018 (Auric Dressage), puoliveritammat - SW1 (tuom. Milja H.)

Vanessa Juliána Bolívar on kaksikymmentävuotias (12.1.1998) nuori, joka kirjoitti itsensä merkonomiksi kaksikielisessä tutkinnossa Helsingissä ja aikoo hakea opiskelemaan matematiikkaa tai kansainvälistä liiketalouden tutkintoa korkeamman asteen koulutukseen - tällä hetkellä puoliksi argentiinalainen on kuitenkin välivuodella, työskennellen marketin kassalla päivisin.
Lyhyenläntä nainen on syntynyt ja kasvanut suurimman osan elämästään suomalaisten havumetsien ja saunakulttuurin piirittämänä, mutta muutti Argentinaan isovanhempiensa luokse valmistuttuaan ammattikoulusta. Vanessan äiti Adriana Bolívar on syntyperäinen argentiinalainen, joka muutti parikymppisenä Suomeen yliopiston perässä; sille tielle jääden, nainen rakastui kylmässä pohjolassa, opiskeli itsensä asianajajaksi ja perusti perheen pari vuotta vanhemman Jukka Korpela-Bolívarin kanssa. Isä-Jukka on markkinointiosaston johtotehtävissä kansainvälisessä firmassa ja opiskellut itsensä lukion ja kauppakorkean kautta maisteriksi, työtehtäviensä sivussa veneillen ja kirjallisuutta harrastaen. Hevosharrastus on perheen yhteinen ajanviete, johon osallistuvat isää lukuunottamatta Bolívarin perheen jokainen jäsen - äiti, Vanessa ja pikkusisko Viviana (12) ovat viettäneet suurinpiirtein jokaisen viikonloppunsa talleilla ja perheen omistuksessa onkin Vanessan puoliveritamma Laaman lisäksi myös toinen hevonen, latvianurheiluhevosruuna Kapteeni eli Kapu, jonka kanssa ”Vivi” ja Adriana harrastavat nykyään. Korpela-Bolívarit asuvat Keski-Suomessa suurikokoisessa omakotitalossa, muutaman kymmenen kilometrin päästä Saurasta, kun taas Vanessa on juuri muuttanut Sauran keskustaan vanhan rakennuksen kerrostalokaksioon.

Vanessa on perinyt selkeästi enemmän luonteenpiirteitä äitinsä tuliselta latinosuvulta, eikä olekkaan koskaan ollut kuin ns. normaali, ”hiljainen ja nössykkämäinen” suomalainen; jos jotain sanottavaa on, se sanotaan ääneen. Bolívar on pienestä pitäen tuonut oman mielipiteensä reippaasti esiin, eikä koe tarvetta piilotella persoonaansa tai sanottaviaan uusienkaan ihmisten seurassa - vain synkemmät vaiheet elämästä verhotaan tarkasti mielen sopukoihin, mutta muuten tähän neitiin on kyllä helppo mennä tutustumaan. Avoimin mielin uudet ihmiset vastaanottava nuori osaa olla avarakatseinen ja huomioida ympärillä olevat ihmiset, ja tuleekin sen vuoksi hyvin juttuun uusien tuttavuuksienkin kanssa - vaikka tumma ja tulinen latino on suora ja rehellinen, koittaa hän vältellä viimeiseen asti muiden loukkaamista ja niiden sammakoiden päästelyä ulos, nainen nimittäin vihaa vihanpitoa, riitelyä ja varsinkin sopimista, joka on tuolle yhä hieman hankala paikka. Vanessalla saattaa nimittäin olla välillä vaikeuksia niellä ylpeytensä ja pyytää anteeksi, ja mielummin tämä pitääkin mykkäkoulua kuin menee heti suorinta reittiä sopimaan - muutaman rauhoittavan tupakan ja kahvikupin jälkeen, kun äkkipikainen luonne on saanut rauhoitettua itsensä ja tasattua hengityksensä, voi tämä jopa yltyä nöyrtymään ja hipsiä pahoittelemaan. Kuitenkin niin, että tekee selväksi myös oman puolensa riidassa, tietenkin.
Huumorintajuinen ja ulkopuolisten silmiin aina aurinkoiselta näyttävä nuori omaa myös sen niinsanotun dark siden: masennuksesta parantuvana tällä saattaa olla mielialojen vaihteluita useita kertoja päivässä, ja vaikkei tuo siitä useille kerrokaan, ymmärtävät siitä tietävät selkeästi helpommin naisen yhtäkkistä ”angstimista” tai tiuskimista.

Sen lisäksi, että Vanessa on perinyt luonnetta äitinsä puolelta, juurtaa tuon ulkonäöllistenkin seikkojen alkuperät meren toiselle puolelle: lyhyt ja oikeista kohdista muodokas, sävyä tummempi iho ja ei käsiteltynä aivan pientä säkkärää olevat luonnonkiharat hiukset muistuttavat argentiinalaisuudesta tarpeeksi usein kalpeiden suomalaisten keskellä, ja nainen saa myös kuulla siitä - ainakin ystäviltään. Useinmiten Vanessa pukeutuu myös muotojaan korostavasti, ja vaikka tämä olisi juuri herännyt, näyttää keho useinmiten häikäisevältä ihoa myötäilevissä topeissa ja t-paidoissa sekä turhankin tiukoissa legginsseissä tai farkuissa. (Bolívarin tyylikollaasi) Tallille nainen pukeutuu rennommin, ja yllä nähdään usein ratsastushousut sekä jonkinlainen huppari tai pitkähihainen, säästä riippuen.



Baby put your arms around me tell me I'm a problem

14.2.2018, ystävänpäivän ratsastustunti Laamalandian totaalijärkyttyneen prinsessan näkövinkkelistä

Sillä oli päällä se vaaleanpunainen toppatakki, jonka hihat pullottivat muskeleiden näköisesti. Se kutsui mua tarhan portilla ja mä, total idiot, lankesin. Olisi pitänyt arvata että töihinhän sitä joutui, kun antoi kiinni sille tytölle - eikä töissä siis muuten ehkä mitään, mutta kun me päästiin kentälle (öö excuse me kenen idea edes on mennä ulkona kun olis kattokin pään päälle????), mä huomasin, että siellä oli muitakin eläimiä. Hevosia. ”Lajikavereita” extrasuurissa ja huutavanpunaisissa lainausmerkeissä kirjoitettuna. Kaksi selkeästi Britney Spearsin kaljupääaikaisella kampaajalla käynyttä irokeesitukkaista ponia oli aivan kuin kaksosia (mitä järkeä olla samannäköinen kun voi olla uniikki), ruskea trimmausta kaipaava islanninhevonen joka kävellä löntysteli ratsastajansa alla, ja sitten, wou, yksi siniverinen. Valkoinen puoliverinen prins… se olikin tyttö. Kilpailija kuitenkin spotted juuri sillä sekunnilla, kun se tyttö mun selässä olisi tahtonut tehdä yhteistyötä - mä painoin korvat luimuun ja kiemurtelin aikani alkuverryttelyissä, kunnes aloin lämmetä ajatukselle että saisin oikeesti ehkä jopa juosta ja laihtua, koska no, supermodels never sleep without thinking about the good shape (seriously mähän halusin vain osoittaa kaikille olevani nuoresta iästäni huolimatta hieno ratsu, varsinkin sille valkoiselle kaunottarelle).

Hiffasin kuulema hienosti ihmisen mahdollisimman pienet avut, ja kun mä olin aikani vänkännyt vastaan vähän kaikesta (kuten pelottavista kulmista, mallikoulussa opetetusta catwalk-käynnistä josta Vanessa ei tykännyt ravatessa, siitä että musta kolmikaarisen uran kaarille sopi yksi mun kyljen mentävä lisämutka etc etc, u know those mothers), meillä synkkasi. Finally. Vanessa alkoi ymmärtämään siis mua ja antoi mun rauhassa tehdä mitä kuuluikin - siirtymiset eri askellajeista toisiin olivat mun lemppareita ja loistin niissä, voltitkin meni ihan kivasti vaikka se omilla jaloillaan pönöttävä nainen huomauttikin mun suoristamisesta. Parasta oli kuitenkin se, kun me onnistuttiin laukannostoissa, ja aivan ensimmäisestä nostosta saakka kumpikin kavio osasi olla johtava - mua ei oikeastaan kiinnostanut, oliko kyseessä vasta- vai myötälaukka, mä heitin koipiani menemään ja Vanessa joko taputti tai ärisi itsekseen (ihme hippiäinen, varmasti nolasi meidät). Se ihme Juuliakin kehui onnistuneita nostoja ja vielä uudemman kerran sitä, etten ottanut yhden yhtä raviaskelta nelistämisestä käppäilyyn siirtyessäni. Sain aimotaputukset kaulalle, kun me saatiin siirtyä loppukäynteihin, ja osasin olla jopa tyytyväinen. KUNNES. SE. KIMO. TULI. MUN. ETEEN. LIKE. WHAT? Mä inahdin ja heitin toisen kavion taaksepäin (harmi ettei siellä ollut ketään), ja Vanessan oli pakko kääntää mut ympyrälle, koska mun vihalle ei vaan mahtanut mitään - se valkoinen otus sai mun päässäni kiehumaan. Toisaalta, kyllä Kimillä ja Taylorillakin on aina sotaa twitterissä. Minkä meille megatähdille mahtaa, aina on jotain.

 

erikseen mainittuja lukuunottamatta kaiken materiaalin © Laura | tämä on virtuaalihevonen
ulkoasun suunnittelu & toteutus: Narie, kiitos! <3