Juuttaanniemen ratsutila

Juuttaanniemi on suoraansanottuna virtuaalihevosten kaatopaikka. Kun ahdisti, puristi ja kiukutti eikä tiennyt, mistä haalia motivaatiota laatistavoitteellisille suomenhevosille tai yksityistoimintaa tarjoavalle pientilalle, päätti kaiken takana hääräävä koota kasaan tärkeimmät, mutta silti paikkaa vailla olevat, hevosensa. Pystytettiin komea tila etelä-Suomen laitamille, Vasikkavaaran kuvitteelliseen paikkakuntaan ja muutettiin espanjalainen perhe kahdeksan hevosensa kanssa sinne varta vasten heille rakennettuun, huvilatyyppiseen omakotitaloon. Päätettiin, että rahaa on kuin roskaa, ja nostettiin maatilkulle niin lämmitetty maneesi kuin tuliterä tallirakennuskin, täytettiin karsinat turpeella ja satulahuone tuoreelta nahalta tuoksuvilla merkkivarusteilla. Luotiin viisihenkinen Bellarosán perhe ja kirjoitettiin heille esittelyt, luotiin hevosia hienoista puoliverisistä pullaponimaisiin eestinhevosiin, avattiin foorumi tarinoille. Päätettiin, ettei mitään oteta liian vakavasti, ja jätettiin aivot suorastaan narikkaan. Koska sitähän pakopaikan parhaimmillaan kuuluukin olla.

Juutas on kristillisperäinen sana, ja tarkoittaa hiittä; itämerensuomalaisten kansojen alkuperäisuskonnon pyhää paikkaa (suora lainaus Wikipedian Hiisi-artikkelista). Juuttaanniemi paikkana on saanut nimensä kymmeniä vuosia sitten Bellarosán perheen isän, Markun, isoäidin tyttönimestä, Hiidenniemestä, joka muotoutui nykyiseen muotoonsa Markun muuttaessa perheineen tontille. Hiidenniemen Arja ja tämän aviomies Kyösti asuivat kyseisellä maapläntillä avioliittonsa ensi askeleista lähtien, ja jättivät tilukset jälkeensä vasta kuolinvuoteella - Hiidenniemen peri Markun setä, jolle jäi kivijalkainen navetta, keltainen rintamamiestalo ja muutama lehmä laitumineen. Karuksi kutsuttu setä ei kuitenkaan kovin kauaa katsellut tylsää maalaiselämää, vaan mennä päräytti ja voitti pelikoneesta muutaman suurilukuisen setelin; tämän jälkeen miestä kutsui Espanjan aurinkorannikko, jossa viimeisille päivilleen tätä nykyä kääntyvä Hiidenniemi pyöritti jos jonkinmoista yritystä. Siellä Karu vieläkin on, posket punaisena ja eurooppalainen vaimo vierellään.

Kun Markku perheineen teki paluuta Suomeen, hän otti yhteyttä Karuun, joka luovuttikin maatilkun Bellarosán perheelle totaalisella pilkkahinnalla - ”ei sillä tee mitään mutta senkus otatte, minä en ole sitä haluamassa”, Karu totesi ja allekirjoitti luovutuspaperit. Siitä hetkestä lähtien on Hiidenniemi ollut Juuttaanniemi ja aktiivinen koti hevosia harrastavalle perheelle. Paljonhan se vaati työtä, mutta nykyään se on enemmän kuin ilo silmälle.

Bellarosán perhe on harrastanut hevosia jo vuosia; Markku ei niinkään, mutta Janet sitäkin enemmän, aina pienestä tytöstä lähtien. Nainen on vuosien varrella onnistunut tartuttamaan hevosintonsa myös lapsiinsa, ja espanjalaisten vaellustallien vakioasiakkaista onkin tätä nykyä kuoriutunut Suomen maankamaraa asuttava, kahdeksan omaa hevosta omistava ryhmä. Äiti Janet on nuoruusvuosinaan kilpaillut useilla eri hevosilla niin este- kuin koulupuolellakin, ja vaikka vanhemmuus, päivätyö ja arjen askareet saattavatkin pitää naisen toisinaan kiireisenä, näkee tulista latinoa vieläkin hiomassa koululiikkeitä niin omalla maneesilla, ulkopaikkakunnalla valmennuksissa kuin ihan kilpailuissakin. Perheen lapsista Mikael on vakiintunut esteratsastaja, ja nuori mies kilpaileekin tosissaan - tai ainakin yrittää -, puoliveriruunallaan, toisin kuin Gabriela, joka kääntyy enemmän höntsäilyn ja pikkukisojen puoleen. Jokaisella on kuitenkin sama tavoite ja päämäärä: rakastua hevosiin ja ratsastukseen joka päivä yhä enemmän ja enemmän.